päivittelyä...

Jospa jotain sanaisia arkkuja availis tännepäin pitkän tauon jälkee, vaikka turhaa onkin :) mutta kun on joskus mukavaa avautua, niin antaapa mennä sitte, vaikkei kukaan olisi kuuntelemassakaan. :)
Noh, asiasta halloweeniin, vaikka tuleva teksti ei liity siihen juurikaan muutakuin ajankohdallisesti.
Viikonloppu meni pitkästä aikaa vähän erikoisimmissa meiningeissä. Tulipa oltua erään Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelmasarjasta tutun tanssitaiturin opeissa, hän kuuntelee nimeä Marko Keränen.
Saatiin häiskä ehkäpä kiinnostumaan hiukan enempikin rivitanssin ja vakiotanssin eroista, sillä hälle oli tuo lauantaiaamuinen tekniikkakeikka ilmeisesti ensimmäinen laatuaan rivitanssijoitten edessä.
Noh, ammattimies on silti ammattimies ja puoltoista tuntia sujui melko asiaankuuluvalla rutiinilla ja ihan hyvin siitä jotain pientä aina pääkoppaan jumittui. Mutta jäipä sillä myös paljon lisäperehtymisen varaa meitin lajissa ja sitä myöten parannettavaa myös ko. tekniikkapuolen opettamisessa. No anyway, hiki irtos ja opetustunti kävi erittäin hyvin aerobisesta treenistä.
Asiallinen jamppa, tytöt varmasti ainakin tykkäs, eipä siinä. :)
Ilta pyhäinpäivän jatkuiki sitte Turussa, tanssin merkeissä, mutta samalla myös maistelemassa Texmex-purtavaa. Kierrellään nyt pitkästä aikaa harrastuksen puitteissa vähä kotimaata Lapista Itämerelle. Jeijhou.
Joulu lähestyy, mitä siitä. No ei mitään. Sunnuntaisin pääsee taas ruokakauppaan. Which is good, joskus tarpeellista. Luntakin tässä jo on odotellunna jonki aikaa ettei tarttis pimiässä tonttuilla.
Niimpä niin. Joku sitten varmisti nimensä Tukholman marathoonin lähtölistaan ensi kesäkuussa...tadaa. Sitä tietää sitten hyvin mihin koko talven luppoaikansa käyttää. Tai ans kattoo ny mitä siitä tuloo.
Asiasta vispilään...Te tutut mahdolliset tämän tekstin lukijathan tietättekin mitä teen ja missä työpaikassa. Joten ei liene yllätys vaikka itselleni asia sellaisena tuli kuitenkin; mahdollisuus tehdä pieni kuvauskeikka helikopterissa. Tai se oli ennemminkin jonkintasoinen komennus, ettei firman ainakaan tarttisi kustantaa ja kuljetuttaa eteläisestä Suomesta kuvaajaa paikanpäälle kymmenenminuutin kuvausta varten.
Kirpiätä, ilmassa n. +1 selssiusaste plus pienehkö tuulenvire, ja kopterissa kuvausovi, elikkä siis ei ikkunaa lainkaan. Pipo, hanskat ja toppatakki ei ollut aurinkoisena pilvettömänä päivänä mikään turha vaatetus, heh. Mukavata. Kovasti jälkeenpäin ja myös ennemmin kyseltiin ja varoiteltiin pahoinvoinnista jne jne monenlaista mutta 2 hengen vispilässä, tuoli persustan alla, normaalissa turvavyössä istuen oli hieno itte keskittyä vahtaamaan Ilmajoen lakeuksia ja antaa toim.johtajan huolehtia kopterin ohjauksesta. Kuvista en sit tiä tuliko hyviä vai priimaa mutta anyway, intopiukeena siitä silti on salaa edelleen.
Siinä sai yhden erilaisen päivän muuten niin tasaiseen konttoripuurtamiseen. Onneksi ei jouluruuhkaa näy ainakaan vielä tilauksissa koska töitä on ihan...tehtäväksi asti. Se nk. taantuma oli sitten lyhyt jos katsoo oman työpisteen määrää. Tämmöistä täältä. Jospa sitä unohtaa ittensä taas "hetkeksi".